Vihreä

Tiesitkö, että harjaantunut ihmissilmä pystyy erottamaan jopa satoja tuhansia eri värisävyjä? Pystymme havaitsemaan kaikkein eniten juuri erilaisia vihreän sävyjä. Liittyisikö tämä siihen, että ihminen on viettänyt historiassaan niin paljon aikaa erilaisten vihreiden ja vihertävien kasvien keskuudessa?

Useissa kulttuureissa vihreä onkin elämän ja kasvun väri. Se liitetään vehreään luontoon ja luonnon henkiin heräämiseen. Antiikin Kreikassa vihreä oli chlorós, mistä sana klorofylli, eli suomeksi lehtivihreä on johdettu. Tämän orgaanisen molekyylin avulla kasvit yhteyttävät ja näin mahdollistavat elollisen elämän maapallolla.

Vihreään liittyy monesti jonkinlainen lupaus; joko laajemmin lupaus toivosta, henkiin heräämisestä ja kukoistamisesta tai sitten hieman arkisemmin ajateltuna vaikkapa luvasta liikkua, kuten liikennemerkin vihreä valokin meille viestii.

Toisinaan vihreäänkin liittyy kuitenkin vaaran tuntu; jotkut kellertävän vihreät sävyt nähdään myrkyllisen kuvottavina tai pilaantumisen väreinä. Sävyillä on merkitystä, ja monesti törmäämme värien määrittämisen hankaluuteen juuri vihreän ja keltaisen välimaastossa. Toisen vihreä on toisen keltainen.

Vihreä on rauhoittava väri, joka saa ihmiset tuntemaan itsensä turvassa oleviksi ja hoivatuiksi ja samalla kertoo myös kliinisyydestä ja puhtaudesta; monissa leikkaussaleissa sisustus- ja hoitohenkilökunnan vaatteet ovat vihreitä. Vihreällä sanotaan myös olevan parantavia voimia. On myös tutkittu, että vihreissä tiloissa työskentelevillä on vähiten vatsavaivoja!

Vaikka vihreää esiintyy luonnossa valtavasti, on vihreää väripigmenttiä ollut hyvin hankala saada. Tätä nykyä kemiallisten prosessien myötä kaikkien värien saanti on jo helppoa, mutta entisaikaan kestävän vihreän värin aikaan saaminen vaati taitoa ja kärsivällisyyttä. Kasveista johdetut vihreät eivät olleet valonkestäviä, joten taiteilijoiden oli yleensä tyydyttävä sekoittamaan vihreänsä sinisestä ja keltaisesta.

Vuosisatojen ajan ainoat todelliset viherpigmentit saatiin kuparipitoisista mineraaleista, kuten malakiitista ja krysokollasta. Näistä mineraaleista johdettiin sekä sinisiä että vihreitä värejä, ja rajanveto näiden värien välillä on ollut häilyvää. 1700-luvun lopulla kuparipohjaisia pigmenttejä tuotettiin käyttäen arsenikkia, ja nämä kirkkaat vihreät myrkyttivät tuhansia tietämättömiä mm. kauniiden tapettien muodossa. Kosteissa olosuhteissa pigmentti nimittäin saattoi tuottaa myrkyllistä arsenikkihöyryä.

Vasta 1800-luvulla päästiin käsiksi turvallisiin, vahvoihin ja kestäviin vihreisiin viridianin ja koboltin vihreän muodossa. 1900-luvulla ftalosyaniinista johdettu phtalon vihreä laajensi taiteilijoiden palettia ja tarjosi turvallisen ja kestävän vihreän moniin käyttötarkoituksiin.