Valkoinen

Kun kaikki spektrin värit yhdistetään, lopputuloksena on valkoinen valo. Valkoisessa siis yhdistyvät kaikki värit, mutta silti se mielletään usein tyhjyyden väriksi.

Valkoista pidetään myös puhtauden ja viattomuuden värinä. Se on ajattelussamme symbolisesti latautunut; valkoisen nähdään edustavan kaikkea hyvää ja mustan pahaa. Uskonnollisessa ajattelussa valkoinen liitetään yleensä jumaliin ja taivaaseen, kirkkauteen.

Valkoista pigmenttiä on luonnollisesti saatu muun muassa kalkista hiertämällä. Sitä on myös tehty aikoinaan polttamalla luita avotulella, kunnes kaikki orgaaninen aines on palanut ja pelkkä tuhka on jäljellä. On viitteitä siitä, että luuvalkoista olisi käytetty jo neoliittisella kaudella, mikä tekee siitä ensimmäisen muuntaen aikaansaadun pigmenttivärin. Aikojen kuluessa värireseptit kehittyivät ja eri eläinten luita suositettiin värin valmistukseen.

Lyijynvalkoinen on yksi vanhimmista synteettisistä pigmenteistä. Se tunnettiin jo varhain Kiinassa ja Antiikin Roomassakin ainakin 200-luvulla ennen ajanlaskua. Se on lyijystä ja viinietikasta keinotekoisesti saatu pigmentti. Aina 1800-luvun puoliväliin asti lyijynvalkoinen oli ainoa valkoinen öljyväreissä. Sen suurena haittana oli lyijyn myrkyllisyys; suurina määrinä se saattoi olla tappavaa. Suuret määrät eivät yleensä täyttyneet väriä käyttävillä taiteilijoilla, mutta lyijyvalkoista valmistavien tehtaiden työntekijöillä kyllä.

1800-luvun lopulla lyijynvalkoisen korvasi sinkkivalkoinen ja myöhemmin kehitettiin vielä titaanivalkoinen, molemmat kestäviä ja myrkyttömiä pigmenttejä.

Vaikka valkoinen mielletään yleensä rauhoittavaksi väriksi, voi sitäkin pelätä (ja lyijynvalkoisen ansiosta sitä on ollutkin perusteltua pelätä). Antiikin kreikassa valkoista tarkoittava sana oli leukos ja sairaalloisen valkoisen pelon lääketieteellinen nimi on leukofobia.