Kolmen kopla – Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Eero Nelimarkka
1.3.2014 –3.5.2015
Tyko Sallinen (1879–1955), Jalmari Ruokokoski (1886–1936) ja Eero Nelimarkka (1891–1977) aloittivat taideopintonsa ja varsin tuotteliaan uransa 1900-luvun alkupuolella. Kolmikko kuului uudenlaiseen käsityöläistaustaisten taiteilijoiden joukkoon, ja ainakin Sallinen ja Ruokokoski mainittiin usein boheemeina taiteilijoina värikkäine elämänvaiheineen. He kokeilivat rohkeasti uudenlaisia maalaamisen tapoja, ja osallistuivat 1910-luvun lopussa alkunsa saaneen Marraskuun ryhmän näyttelyihin.
Sallinen tunnetaan monista jo aikanaan huomiota herättäneistä teoksistaan kuten Riihimäen taidemuseon kokoelmiin kuuluvasta teoksesta Jytkyt. Ruokokosken tuotantoon kuuluu lukuisia henkilökuvia ja asetelmia. Nelimarkka muistetaan etenkin Pohjanmaan lakeuden ja tupainteriöörien kuvaajana.
Näyttelyssä on esillä viitisenkymmentä maalausta, jotka kaikki kuuluvat Riihimäen taidemuseon Pentti ja Tatjana Wähäjärven kokoelmaan. Pääasiassa esillä on taiteilijoiden teoksia 1910- ja 1920-luvuilta.
Melkein samanaikaisesti impressionismin kanssa tuli ekspressionismikin taiteeseemme. Tämän suunnan taiteilijat muodostivat vuonna 1914 Marraskuun ryhmän, johtajanaan Tyko Sallinen (1879–1955), synnynnäinen ekspressionisti, joka 1910-luvun alussa järkytti taidemaailmaamme meillä ennen näkemättömän ilmaisuvoimaisella väritaiteellaan. Vuonna 1917 hän maalasi suuret sommitelmansa ”Jytkyt” ja ”Hihhulit”, joissa realistinen kansankuvaus on kohonnut väkevän persoonallisen ilmaisutaiteen tasolle.
Marraskuun ryhmän ympärille kerääntyi paljon erilaisia maalareita, joille kaikille oli yhteistä pyrkimys uusien ilmaisutapojen soveltamiseen Suomen taiteessa. Sallisen lähin toveri tässä joukossa oli Jalmari Ruokokoski (1886–1936), lahjakas koloristi, joka sovelsi marraskuulaisten aatteita henkilö- ja asetelmamaalauksiin. Lähellä vanhaa kansallista perinnettä pysytteli Eero Nelimarkka (s. 1891), josta kehittyi pohjanmaan lakeuksien ja tuvansisäkuvien suosittu maalari.
- Sakari Saarikivi vuonna 1965 julkaistussa taidehistorian yleiskatsauksessa Taidehistorian ääriviivat.