Feodorovin Jumalanäiti ja muita ikoneja Riihimäen taidemuseon kokoelmista

27.1. –24.5.2015

Riihimäen taidemuseon Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelmaan kuuluu kaikkiaan 54 puulle maalattua ikonia sekä viisi metalli-ikonia. Ikonit ovat peräisin Venäjältä ja ne ovat pääosin 1700–1800-luvuilta. Riihimäen taidemuseossa avautuvassa näyttelyssä on esillä yli 40 erityyppistä Kristuksen ja Jumalanäidin ikonia sekä pyhien henkilöiden ja kirkkojuhlien ikoneja. Näyttelyssä on myös venäläisiä posliinimunia ja muita antiikkiesineitä Wähäjärven kokoelmasta.

Wähäjärvi-kokoelman ikonit ovat olleet harvoin esillä niiden huonon kunnon vuoksi. Ikonien kunnostaminen ja esille saattaminen on ollut monivuotinen prosessi, joka tuli ajankohtaiseksi taidemuseon 20-vuotisjuhlavuoden lähestyessä. Prosessi sai alkunsa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman kokoelmien digitointihankkeen myötä vuonna 2013. FM, esinekonservaattori Emilia Haavisto kuvasi, luetteloi ja kuntokartoitti taidemuseon ikoneja ja muuta esineistöä. Kuntokartoituksessa kävi ilmi, että suurella osalla ikoneja oli ennaltaehkäisevää konservointitarvetta. Varsinainen konservointisuunnitelma ja konservointityö suoritettiin Valamon luostarin konservointilaitoksessa.

Ikoneista

Ikoni-sana tulee suomen kieleen kreikan sanasta eikón, joka merkitsee kuvaa, kuvausta. Ikonit maalataan perinteisesti puupohjalle temperatekniikalla. Vanhimmat meidän aikoihin asti säilyneet ikonit ovat peräisin 500-luvulta. Ortodoksinen kirkko ilmaisee oppiaan sanan ja kuvan kautta. Ikonit ovat opetuksen ja rukouksen välineitä. Ikonit eivät ole maalareiden henkilökohtaisia tulkintoja raamatullisista tapahtumista, vaan niissä kunnioitetaan ikonimaalauksen pitkää perinnettä ja aikaisempia esikuvia. Uusia ikoneita maalataan vanhojen ikonien pohjalta, ja varsinkin ihmeitätekevät ikonit ovat suosittuja kopioinnin kohteita.

Ikoni ei ole pelkkä taide-esine, vaan se on sidoksissa ortodoksikirkon oppiin ja liturgiaan. Hetkellisen ja katoavan maailman sijasta ikoneissa kuvataan yliaistista ja kirkastunutta olotilaa. Ilmaisutavassa on tärkeää saavuttaa tyyni ja seesteinen ilme ja rauhallinen vaikutelma. Kuvien tila tai maisema on usein litteä ja kaksiulotteinen. Hahmot noudattavat arvoperspektiiviä: tärkein henkilö on sijoitettu keskelle suurimmaksi. Lisäksi yhdessä ikonissa voi olla esitettynä useita rinnakkaisia tapahtumia, tai koko kirkkovuoden kaikki suuret juhlat.

Feodorovin Jumalanäiti – Hellyyden Jumalanäiti (1880–1884)

Feodorovin Jumalanäiti ikoni kuuluu tyypiltään Hellyyden Jumalanäiti (tai Armahtava Jumalanäiti) ikonityyppiin. Hellyyden Jumalanäiti -ikoneissa kuvataan inhimillisiä tunteita: äidin rakkautta ja hellyyttä poikaansa kohtaan, mutta myös tämän surua poikansa tulevista kärsimyksistä. Tässä ikonityypissä Jeesus-lapsi painautuu hellästi ja luottavaisesti äitinsä poskea vasten, mikä kuvastaa lapsen inhimillistä pelkoa ja hellyydenkaipuuta, mutta myös lohdutusta ja myötätuntoa äidin tulevien tuskien vuoksi joita tämä kärsii poikansa ristin juurella. Feodorovin ikoni on eräs Kostroman alueen kunnioitetumpia ikoneja. Feodorovin Jumalanäiti muistuttaa suuresti toista suosittua ikonia, Vladimirin Jumalanäidin ikonia. Wähäjärven kokoelman Feodorovin Jumalanäidin ikonia suojaa kullattu hopeariisa, joka on leimattu Moskovassa ja ajoitettu vuosien 1880–1884 väliin. Ikoni on peräisin samalta ajalta.